Kotipihan kynnyksellä
Katon koivun läpi tähtee
Selkäpiitä karmii tunnen kuinka järki lähtee
Hartiat ei kanna rakettina nurkkaan
Pää jauhaa paskaa ku suussani ois purkkaa
Pitelen rintaa valot sai mut pelkää
Mä join pullon viinaa pitääkseni pääni selvänä
Kaupas pitkin seinii kassal väkinäine hymy
Nyt taikuri oli itsekin yllättyny
Päässäni sota sormessani pateja
Herään omast sängyst kädes rutistettui pameja
En syöny yhtää en luota nappeihin
Aprillipäivänäkää usko valkotakkeihi
Tunteiden murha valtion luvalla
Kuhan yritys hyötyy nii saat olla kujalla
En usko vitsejäsi oon kai liian tyhmä elää
Mut liian viisas tappaakseni itseäni
Nouse ja loista
Pois noista ahdistuksen pauloista
Arvostelijoiden käsiraudoista
Ihmisten välisistä kauloista
Kaik on yksinäistä
Mä oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään
Sisko tahtoisin jäädä,
mutta meillä on eri päämäärä.
Ei siinä että kumpikaan ois oikea tai väärä,
ne ketkä sydämessä niille takkia käännä.
Kun kuljen ohi sun kotitalosi mä mieti en
kenen kanssa sammutat sun valosi.
Aio en enää,
haikailla sun perään,
mun täytyy elää!
Oon parin päivän aikana ollu niin huonovointinen, väsynyt ja masentunut, etten oo pahemmin jaksanu ajatella mitään. Eniten ärsyttää se, että kaikki on vain ja ainoastaan omaa syytäni. Sanotaanko nyt vaikka näin, että jos leikkii tulella, ei pidä hämmästyä jos saa palovamman :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti