Minähän oon aina haluunu asua omakotitalossa, maalla. Mun unelmatalo olis sellanen suht iso omakotitalo, jossa olis iso piha ja paljon ulkorakennuksia, joihin sais sit eläimiä. Oon aina ajatellu, et hankin sellasen sit isona.
Käsitän toki, että omakotitalossa ja varsinkin siinä isossa pihassa on valtavasti työtä, mutta pääni on tällähetkellä niin pilvissä, että ajattelen, että siellä tietenkin kaikki tekisivät kaikkensa yhteisen hyvän eteen. Haloo, tämä on aika paksua ihmiseltä, joka itse ei jaksa leikata edes oman postimerkin kokoisen takapihansa ruohoa.
Oltiin siis tosiaan eilen kaverini Kaisan luona pitämässä videomaratonia. Tarkoituksena oli siis katsoa videoita :D Ei sit jaksettu kattoa kun kaks leffaa, sit alko väsyttää. Ei tämmönen raskaan työn raataja (5h päivässä istumista, wuhuu!) jaksa perjantai-iltaisin tehä muuta ku nukkua. Villiä.
Sekä toi huppari että shortsit on muuten molemmat mun tekemiä! Jos tekemiseks voi kutsua sitä, että leikkaa saksilla hihat/lahkeet irti. Mutta tykkään molemmista ihan hurjasti! Ei vaatteiden kuulukaan olla aina niin siististi tehtyjä.
Nää mun hiukset on ihan törkeet. TÖRKEET. En kestä. Heti ku saan rahaa jostain, niin meen kyl parturiin. Tai ehkä maksan laskut kuitenkin ensin. Mut siis toi "lyhyt" osa on niin pitkä, et se kihartuu tollee ihanasti. Ja on ihan ruskea, koska mulla on lievästi juurikasvua. Jos vaikka sentään värjäis noi. Esim. TÄNÄÄN.
Tää talon sisustuskin oli niin ihanan kotoisa. Tai sit se oli vaan toi lievä epäjärjestys, joka sai mun olon kotoisaksi :)
Niin ja vähänkö ihanaa, että noi kaikki keittiösysteemit oli tossa yhellä seinällä! Jää sit tilaa kaikelle muullekin :D Toi on kuulemma vähän epäkäytännöllinen ratkaisu, mutta jos ei tee muutenkaan ruokaa, niin mitä väliä? Sitäpaitsi tuohon mahtuis yhtäaikaa tekemään ruokaa ja tiskaamaan, sopii mun kommuuniajatukseen.
Oon tainnu tulla vanhaks. Ja mitä musta kertoo se, et saan kylmiä väreitä siitä, ku jotkut mun ikäset kertoo muuttavansa yhteen tai kihlautuvansa, mutta haluaisin oman TALON?
Nam nam. Katottiin toi Hymypoika, oli ehkä häiritsevin kokemus ikinä. Odotin sellasta perus suomileffaa, joka on ihan paskaa kökköä ja jolle voi nauraa. Toi oli lähinnä ahdistava. Ja sit en tajunnu siitä puoliakaan. Eikä niiden näyttelijöiden muminasta saanu mitään selvää. Mut hyvät musiikit tässä oli, tuli niin ala-aste mieleen jostain Don Johnson Big Bandin ja Redraman ekoista hiteistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti