lauantai 24. heinäkuuta 2010

Home is where your heart is

Moi, oon rakastunut.


Tähän taloon.


Minähän oon aina haluunu asua omakotitalossa, maalla. Mun unelmatalo olis sellanen suht iso omakotitalo, jossa olis iso piha ja paljon ulkorakennuksia, joihin sais sit eläimiä. Oon aina ajatellu, et hankin sellasen sit isona.


Nyttemmin oon alkanu haaveilla omakotitalosta jo nyt. Mun unelmana olis asua muutaman kaverin kanssa isossa omakotitalossa, missä kaikilla olis omat huoneet ja sitä kautta omaa rauhaa, mut sit olis yhteinen keittiö ja mahdollisesti myös olohuone, sekä tietenkin myös piha! Olis niin mukavaa kun olis aina jotakin leffankatseluseuraa yms. Ja omakotitalossa vois järjestää hyviä bileitä ;)



Käsitän toki, että omakotitalossa ja varsinkin siinä isossa pihassa on valtavasti työtä, mutta pääni on tällähetkellä niin pilvissä, että ajattelen, että siellä tietenkin kaikki tekisivät kaikkensa yhteisen hyvän eteen. Haloo, tämä on aika paksua ihmiseltä, joka itse ei jaksa leikata edes oman postimerkin kokoisen takapihansa ruohoa.

Tiedän, että nuorena pitäisi matkustella ja nähdä maailmaa etc. MUTTA minä tunnen itseni. Rakastan matkustelua, mutta eniten rakastan kotona olemista. Olen niin kiintynyt jopa tähän surkeaan luukkuun, etten millään haluaisi muuttaa pois. Tai sitten olen vain laiska. Inhoan muuttamista yli kaiken. Ja olen muuttanut elämäni aikana jotain 13 kertaa... Olisi niin ihanaa, kun olisi se KOTI, paikka josta ei ikinä tarvisi muuttaa ja jonne voisi aina palata. Tottakai aion matkustella ja ehkäpä asua jossain ulkomaillakin jonkin aikaa, mutta siksi olisikin niin kätevää jos asuisi monen kaverin kanssa yhdessä. Joku olisi aina kotona huolehtimassa eläimistä ja talosta, joten ei haittaisi vaikka osa olisikin maailmalla. Eikö olisikin ihanaa?




Oltiin siis tosiaan eilen kaverini Kaisan luona pitämässä videomaratonia. Tarkoituksena oli siis katsoa videoita :D Ei sit jaksettu kattoa kun kaks leffaa, sit alko väsyttää. Ei tämmönen raskaan työn raataja (5h päivässä istumista, wuhuu!) jaksa perjantai-iltaisin tehä muuta ku nukkua. Villiä.










Sekä toi huppari että shortsit on muuten molemmat mun tekemiä! Jos tekemiseks voi kutsua sitä, että leikkaa saksilla hihat/lahkeet irti. Mutta tykkään molemmista ihan hurjasti! Ei vaatteiden kuulukaan olla aina niin siististi tehtyjä.
































Nää mun hiukset on ihan törkeet. TÖRKEET. En kestä. Heti ku saan rahaa jostain, niin meen kyl parturiin. Tai ehkä maksan laskut kuitenkin ensin. Mut siis toi "lyhyt" osa on niin pitkä, et se kihartuu tollee ihanasti. Ja on ihan ruskea, koska mulla on lievästi juurikasvua. Jos vaikka sentään värjäis noi. Esim. TÄNÄÄN.




Tää talon sisustuskin oli niin ihanan kotoisa. Tai sit se oli vaan toi lievä epäjärjestys, joka sai mun olon kotoisaksi :)








Niin ja vähänkö ihanaa, että noi kaikki keittiösysteemit oli tossa yhellä seinällä! Jää sit tilaa kaikelle muullekin :D Toi on kuulemma vähän epäkäytännöllinen ratkaisu, mutta jos ei tee muutenkaan ruokaa, niin mitä väliä? Sitäpaitsi tuohon mahtuis yhtäaikaa tekemään ruokaa ja tiskaamaan, sopii mun kommuuniajatukseen.



Oon tainnu tulla vanhaks. Ja mitä musta kertoo se, et saan kylmiä väreitä siitä, ku jotkut mun ikäset kertoo muuttavansa yhteen tai kihlautuvansa, mutta haluaisin oman TALON?







Nam nam. Katottiin toi Hymypoika, oli ehkä häiritsevin kokemus ikinä. Odotin sellasta perus suomileffaa, joka on ihan paskaa kökköä ja jolle voi nauraa. Toi oli lähinnä ahdistava. Ja sit en tajunnu siitä puoliakaan. Eikä niiden näyttelijöiden muminasta saanu mitään selvää. Mut hyvät musiikit tässä oli, tuli niin ala-aste mieleen jostain Don Johnson Big Bandin ja Redraman ekoista hiteistä :)






Joku vähän väsyi. Ihanaa oli muuten nukkuä tänä aamuna pitkään, mutta selkä kiittää! En meinannu taas vaihteeks päästä sängystä (siis sohvalta) ylös.

Ei kommentteja: