I know you have something you hate to show

Elämä on joskus niin kummallista. Olen tässä viime päivinä tai oikeastaan jo varmaan ainakin viikon (!) ollut tosi tyytväinen ulkonäkööni, mikä on todella, todella harvinaista. Muuten mun elämä onkin mennyt vielä tavallistakin huonommin... Outoa? Ehkä mun kieroutuneet aivoni yrittää keksiä mulle ees jotain ilonaiheita ja vääristää peilikuvani? Kuka tietää. Mua muuten harmittaa ihan älyttömästi, etten opiskellu psykologiaa lukiossa ku sen yhen pakollisen kurssin, koska se on musta tosi mielenkiintosta. En vaan tykänny yhtään siitä opettajasta :P Pienen lukion miinuspuolia.
Hmmm. Skippasin tänään sen pääsykokeen ja vietin koko päivän peiton alla pahaa maailmaa paossa. Tosi kypsää käytöstä jälleen kerran.

Sain itseni kuitenkin kammettua ylös illaksi ja kirjasto-/kauppareissun ajaksi. Tämmöistä oli päällä.

Ulkoasu ja pukeutuminen vaikuttaa kyl hirveesti siihen, millasen kuvan ihmiset susta saa. Tänäänkin näytin varmaan semmoselta tasapainoiselta ja onnelliselta joka anopin unelmalta.

Oon huomannu, et sä voit sanoa ihmisille melkeen mitä vaan, mut jos sit vaan hymyilet päälle, niin ne luulee et kaikki on hyvin.

Kannatti muuten maksaa tosta mekosta se 13 euroa, toi on ihana :-)

Päivän tunnusbiisi: Garbage - Bleed Like Me