Boys, boys, boys

Nyt tulee pitkästä aikaa oikein kunnon postaus :) En ole nyt kerinnyt oikein tekemään mitään, sillä nuo viimeiset päivät koulussa menivat ohi ihan mielettömän nopeasti! Joten en siis kerinnyt kirjoittelemaan, eikä kyllä olisi ollut mitään kirjoitettavaakaan.

Torstai-iltana tieni kulki siis sinne Onnelaan. Paikasta sen verran, että mulle tuli ihan Raxi mieleen siitä sisustuksesta... Ja heti kun tultiin sinne niin kuulin kuinka vessassa joku tyttö selitti, että "tää on mun elämän tärkein ilta! Naimisiin voi mennä monesti, mutta penkkarit on vaan kerran." Että justiinsa, teki mieli kääntyä siinä samassa takaisin ja karata.

Meikkasin tällä kertaa tavallista reippaammin (eli tein jopa rajaukset, woo), mutta yllättävää kyllä, olin lopputulokseen todella tyytyväinen :) Ja siis noissa kuvissa en edes näytä kovinkaan meikatulta, joten voitte päätellä millainen arkimeikkini on. Vinkki: sitä ei ole.

Asusta ei ole oikein kuvaa, tässä paras. Mulla oli tuon paidan päällä vielä semmonen musta niittivyötärövyö, jota ei tietenkään ole kuvassa. Kengätkään tuskin olisivat kiinnostaneet :D

Niin ja joo, torstaina ei tapahtunut mitään. Siis mitään. Oli ehkä turhin reissu ikinä.

Tai no, oli mulla jossain vaiheessa ihan hauskaa. Ainakin siellä alakerrassa, missä soitettiin pelkkiä ysäriklassikoita. JEA! Captain Jack ja kumppanit on niin rakkautta. Jokaisen sisällä asuu myös pieni motoriikka-Miikka, se tuli huomattua Kaisan kanssa kun alkoi Cheekki ja Aste soida :D

Eilen illalla pääsin taas ihastelemaan niitä rakastamiani pukumiehiä :) Kunnioitin siis paikallisia vanhojentansseja läsnäolollani. Ihanaa oli! Kauniita mekkoja, ihania kenkiä ja ah, niin söpöjä poikia! Puku tekee miehen, sillä muuten ei ole mahdollista että muuten niin tuikitavallisista minua vuotta nuoremmista pojista kasvaa päivässä tuollaisia kuumia uroksia :DDD Alan pelottavasti vanhentua.

Taas oli hieman ongelmia mahduttaa sekä pää että jalat samaan kuvaan :D Mutta illan asu oli siis tämä.

Tansseissa oli tosi kivaa, sanon sen vielä kerran :) Valitettavasti niiden jälkeen tuli karu tiputus maanpinnalle kun piti hautautua toppapukuun ja lähteä talsimaan kohti tallia, jossa odotti lauma nälkäisiä hevosia.

Yritän nyt jatkossa panostaa hieman enemmän tähän blogiin. Kuvat, joissa jopa näkyisi kokonainen ihminen ja teksti, joka ei hyppele jatkuvasti asiasta toiseen, ovat tavoitteena.